Jos minulla olisi vain päivä aikaa elettävänäni, lähtisin heti
Hankoon. Kiipeilisin niemen kallioilla, sukeltelisin tyrskyihin, loikoilisin simpukat seuranani, käsissäni jäätelötötterö jätti-
pallolla ja kilokaupalla nektariineja. Joisin nenäni täyteen kuohuviinikuplia, juoksisin kaduilla ja rukoilisin rankkasadetta. Sillä pidän sateesta enemmän kuin auringonpaisteesta. Sillä janoan meren rannalle ja ääreen, sukelluksiin ja pienille saarille. Sillä lähes poikkeuksetta lähtökohtani tekemiselle on kallion roso ja silo jalkojeni alla; minut maadoittava kallio, minut kehystävä kallio.

Ja mä söisin uusia perunoita voilla, mansikoita, herneitä, lettuja ja metrilakua. Ja mä haluaisin tuntea ja maistaa vielä kaiken.